Martti Heikkilä: Kaksisäkeistöisen kansallislaulumme suomensi Julius Krohnin työryhmä jo 1860-luvulla
Kenelle kuuluu kunnia Maamme-laulun tunnetuimmasta suomennoksesta? Suomalaisuuden Liitto antaa verkkosivullaan tätä kirjoittaessani kunnian Paavo Cajanderille. Sama tieto löytyy monelta muultakin verkkosivulta samoin kuin monista laulukirjoista sekä joistakin tietokirjoista.
Kansallislaulumme kaksi yleisesti tunnettua ja vakiintuneesti laulettua säkeistöä eivät kuitenkaan ole miltään osin Cajanderin suomentamia. Sanat, joilla laulua suomeksi laulamme, on kääntänyt Julius Krohnin työryhmä. Vaikka useat tutkijat ovat tästä viime vuosikymmeninä huomauttaneet, tieto Cajanderista suomentajana on säilynyt sitkeästi ”virallisena totuutena”.
J. L. Runebergin Vårt land -runossa on yksitoista säkeistöä. Fredrik Paciuksen säveltämänä kansallislauluna siitä lauletaan vakiintuneen tavan mukaan ensimmäinen ja viimeinen säkeistö.
Julius Krohnin viisihenkinen työryhmä julkaisi Vårt land -runon suomennoksen osana Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen osan ensimmäisen vihon suomennosta vuonna 1867. Tässä ensimmäinen ja viimeinen säkeistö:
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjainen,
maa kallis isien.
Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa.
Viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa.
Paavo Cajander ei ollut mukana tämän suomennoksen tehneessä Julius Krohnin työryhmässä. Cajander oli julkaisuhetkellä 20-vuotias. Vuonna 1889 hän julkaisi käännöksen, jossa hän oli käyttänyt pohjana Krohnin työryhmän suomennosta ja tehnyt siihen joitakin muutoksia. Tässä ensimmäinen ja viimeinen säkeistö. Cajanderin muutokset on lihavoitu:
Maa, isänmaamme, Suomenmaa,
soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjainen,
maa kallis isien.
Sun kukkas vielä kuorestaan
vapaaksi puhkeaa.
Viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa.
Kun näitä kahta käännöstä verrataan, Julius Krohnin työryhmän suomennoksessa on vain yhden kirjaimen ero nykyiseen. Sana ’pohjainen’ on nykyisin muodossa ’pohjoinen’. Cajanderin muokkaamassa suomennoksessa eroja on selvästi enemmän. Siinä on seitsemän kokonaista sanaa, jotka poikkeavat nykyisestä, sekä lisäksi sana ’pohjainen’.
Kun Julius Krohnin työryhmän suomennos ja Paavo Cajanderin muokkaukset julkaistiin, ei vielä tunnettu nykyisen kaltaisia tekijänoikeuksia. Esimerkiksi Teosto perustettiin vasta 1928. Teoston rekisteristä löytyy Maamme-laulusta sovitusversioita, joissa suomentajaksi on merkitty Paavo Cajander, mutta nämä tiedot perustuvat sovittajien tekemiin ilmoituksiin eikä Teostolla ole ollut velvollisuutta tarkastaa, ovatko tekijänoikeuksista vapaan suomennoksen tiedot oikeat.
Myös laulukirjoissa Maamme-laulun kaksi säkeistöä on julkaistu tekijänoikeuksista vapaina. Kun Musiikki-Fazer julkaisi Suuren Toivelaulukirjan ensimmäisen osan vuonna 1976, kirjan ensimmäiseksi lauluksi valittiin Maamme. Säkeistöjä on kaksi eikä mukana ole mainintaa siitä, että säkeistöjä olisi enemmän. Näiden kahden säkeistön suomentajaksi on ilmoitettu Paavo Cajander.
Kun kirjoitin viime syksynä julkaistua kirjaani Sanoittajan runousoppi – Aiheesta riiimeihin, viittasin Maamme-lauluun esimerkkinä puhekielen käyttämisestä sanoissa ’sun’, ’kukoistukses’, ’viel’, ’toivos’, ’riemus’ ja ’laulus’.
Käsikirjoitukseni ensimmäisissä versioissa merkitsin suomentajaksi Paavo Cajanderin. Tiedon Julius Krohnin työryhmästä löysin Pekka Linnaisen artikkeleista, joita on julkaistu esimerkiksi hänen toimittamallaan Estofennia-sivustolla. Linnainen on virolais-suomalaisen kulttuurin ja historian asiantuntija, joka on perusteellisesti selvittänyt Maamme-laulun ja samalla myös Viron kansallislaulun historiaa.
Linnaisen kirjoituksia tutkittuani löysin monta muutakin lähdettä, joiden mukaan Maamme-laulun kahden säkeistön vakiintunut suomennos on Krohnin työryhmän eikä Cajanderin. Näitä lähteitä ovat esimerkiksi kirjailija ja kirjallisuudentutkija Pertti Lassilan vuonna 2003 julkaistu kirja Ihanteiden isänmaa – Julius Krohnin romanttinen fennomania ja kirjallisuus (s. 141–148) sekä professori Teivas Oksalan artikkeli Maamme ja kuva Suomesta (Tieteessä tapahtuu 22, 2004).
Laajin tutkimus Maamme-laulun suomentamisen vaiheista on Lea Laitisen artikkeli Maamme – meidän maa (Virittäjä 1/2008). Laitinen oli tuolloin Helsingin yliopiston suomen kielen professori. Laitinen on koonnut artikkelinsa liitteeksi laulun suomennosten eri versiot. Niitä tutkimalla voi jokainen vakuuttua siitä, että kunnia näiden kahden säkeistön suomentamisesta kuuluu työryhmälle, johon Julius Krohnin lisäksi kuuluivat B. F. Godenhjelm, Aleksanteri Rahkonen, Kaarlo Slöör ja Antti Törneroos.
Joidenkin lähteiden mukaan Paavo Cajander olisi parannellut Krohnin työryhmän suomennosta. Väite on selvästi väärä Maamme-laulun kahden yleisesti laulettavan säkeistön osalta. Cajander teki kyllä niihin muokkauksia, mutta ne eivät vakiintuneet vaan tänäkin päivänä näitä säkeistöjä lauletaan Krohnin työryhmän suomenkielisillä sanoilla. Ainoa ero nykyisiin on sanassa ’pohjainen’.
Yhdessä lukemassani Maamme-laulun historiaa käsittelevässä tietokirjassa tieto Cajanderista Krohnin työryhmän käännöksen parantelijana perustuu selvään virheeseen. Kirjassa on kaksi säkeistöä, jotka on ilmoitettu Krohnin työryhmän vuoden 1867 suomennokseksi, vaikka kyseessä on Cajanderin muokkaama versio. Tästä seuraa virhepäätelmä, että Cajander olisi käännöstä parannellut.
Omassa hyllyssäni on Otto Mannisen suomennos Vänrikki Stoolin tarinoista vuodelta 1944. Kustantajana on WSOY, joka julkaisi Mannisen suomennoksen ensimmäisen kerran vuonna 1909. Hyllyssäni oleva kirja on merkitty kokonaan Mannisen suomentamaksi, ja syntyy vaikutelma, että myös ensimmäinen runo Maamme on Mannisen suomennos. Kuitenkin runon ensimmäinen säkeistö on suoraan Julius Krohnin työryhmältä erona vain se, että ’pohjainen’ on muodossa ’pohjoinen’. Myös viimeisessä säkeistössä useat säkeet ovat suoraan Krohnin työryhmältä.
Entä jos ajatellaan, että Maamme-laulussa on yksitoista säkeistöä? Silloin Cajander on syytä mainita kuudentena suomentajana Krohnin työryhmän lisäksi, sillä osa Cajanderin muihin säkeistöihin tekemistä muokkauksista on mukana yhdentoista säkeistön runon ”virallisessa suomennoksessa”. Cajanderin nimiin merkittyä yhdentoista säkeistön käännöstä pidetään yleisesti vakiintuneempana kuin esimerkiksi Otto Mannisen nimiin merkittyä käännöstä.
Krohnin työryhmän suomennos on nykyisin kenen tahansa helposti löydettävissä verkosta Kansallisarkiston Doria-palvelusta. Vuonna 1867 julkaistun Vänrikki Stoolin tarinoidenensimmäisen osan ensimmäisen vihon voi palvelusta myös ladata. Runo Maamme löytyy sivuilta 1–3.
Ehdotan, että Suomalaisuuden Liitto antaa verkkosivullaan kunnian Maamme-laulun suomenkielisistä sanoista niille henkilöille, joille se nykytiedon valossa kuuluu. Kaksisäkeistöisen kansallislaulumme suomentajat ovat Julius Krohnin työryhmän viisi jäsentä. Jos säkeistöjä on yksitoista, Cajander on syytä mainita kuudentena suomentajana heidän lisäkseen, mikäli julkaistaan juuri se versio, jossa Cajanderin muihin säkeistöihin tekemät muokkaukset ovat mukana.
Kirjoittaja on tietokirjailija, sanoittaja ja kirjallisuustieteen maisteri. Hän oli Suomen Musiikintekijät ry:n toiminnanjohtaja 1995–2008 sekä valtion tekijänoikeusneuvoston jäsen 1997–2009.