Teemu Keskisarja: Lukijalle
Ote John Grayn kirjasta Uudet Leviathanit
Toimituksen huomio: Tämä Teemu Keskisarjan teksti on alun perin julkaistu John Grayn kirjan Uudet Leviathanit. Liberalismin jälkeisiä mietteitä (Suomalaisuuden Liitto, 2025) alussa. Kirjaa voi ostaa Suomalaisuuden Liiton verkkokaupasta ja hyvin varustetuista kirjakaupoista. Teos on saatavilla myös useimmissa kirjastoissa.
John Gray (s. 1948) on englantilainen filosofi, aatehistorioitsija ja erittäin terävä tiedekynä. Hänet on syytä tehdä tunnetuksi Suomessakin. Grayn suomentaminen on sivistysteko. Parillasadalla sivulla vierivät inhimillisen kehityksen isot lohkareet.
Tässä teoksessa [Uudet Leviathanit] Gray herättää henkiin merihirviö Leviathanin. Se on peräisin Vanhan testamentin Jobin kirjasta ja Thomas Hobbesin 1600-luvun klassikosta. Hobbesin poliittisessa filosofiassa Leviathan tarkoitti hirviömäistä mutta hyötyisää valtiota.
Leviathanin kita nielee yksilöltä vapauksia ja oikeuksia. Uhka ja mahti pakottavat tottelemaan. Vastapainoksi lonkerot luovat järjestystä, rauhaa ja turvaa. Leviathan suojelee ihmisiä eritoten toisiltaan. Näin tapahtuu erilaisissa valtiomuodoissa, sekä absoluuttisessa itsevaltiudessa että liberaaleimmassa kansanvallassa. Leviathan on vastuullinen väkivaltakoneisto. Ilman sitä riehuvat anarkia ja kaikkien sota kaikkia vastaan. Historiasta päätellen Leviathanin vaihtoehdot ovat yllättävän vähissä. Villien valtioton sekoilu on aina isompi paha.
Gray osoittaa, kuinka 1700–1900-luvut todensivat Hobbesin näkyjä. Keskusvalta voimistui moderneissa valtioissa. Perustuslait rajoittivat tyrannien tempoilua. Yksilönvapaus valtasi alaa. Tieteet ja taiteet lähtivät lentoon. Yhteiskunnat palvelivat uusin tavoin alamaisiaan, joista korottui peräti kansalaisia. Pienten ja keskikoisten ihmisten arki rauhoittui Leviathanin perustehtävän mukaisesti.
Toisaalta totalitarismi kasvatti ennennäkemättömiä torahampaita. Kyläläiset eivät enää tapelleet keskenään, mutta uudet jätti-Leviathanit järjestivät maailmansotia ja kansanmurhia.
Hobbesin rinnalla Gray kuljettaa aatehistorian merkki-ihmisten kulkuetta. Puheet ja kirjoitukset selittävät poliitikkojen ja sotilaiden tekosia. Ikään kuin salakuunteluyhteys johtaa palatseihin, parlamentteihin, päämajoihin, vehkeilyn kabinetteihin, temppeleihin, bunkkereihin, tyrmiin ja kidutuskammioihin.
Tekstien tulkinnalla, filosofien partakarvojen halkomisella oli ja on väliä. Sama pätee vaikeatajuisimpiin yhteiskuntatieteisiin. Tieto on valtaa, vaikka vallankäyttäjät itse eivät välttämättä tiedä mitään. Kahjot kruunupäät ja karvaiset sissit tuskin tutkivat tiiliskiviä. Silti teoriat hiipivät tietoisuuteen ja kiinteytyivät tapahtumiksi. Vallankumoukset ja muhivat kirjastoissa ja tutkijankammioissa ennen kuin ne puhkesivat kasarmilla, leipäjonossa ja torihulinassa.
Filosofi Grayn ottaa haltuun korkeakulttuurin, talouden ja teknologian. Hän lämmittelee lähteikseen myös aikoinaan unohdetut ja vaikutusvallattomat ajattelijat. Näiden elämä hehkuu valistusta, taantumusta taikka yhteisön kuolemanviettiä.
Kun sivistynyt suomalaislukija haluaa ymmärtää venäläisyyttä, Turgenev ja Dostojevski eivät riitä. Grayn kokonaisuuteen kuuluvat Konstantin Leontjev, Vasili Rozanov ja Daniil Harms ja Jevgeni Zamjatin. Kuolleiden kirjailijoiden kerholla on paljon sanottavaa Venäjän ikiaikaisesta alhosta. Idän sisämaassa Leviathan on omituinen merihirviö. Se ei ojentele lahjoja eikä hemmottele palveluksilla. Jokin korkeampi voima vetää rahvaan osallistumaan valtion hirmutöihin – yhtä lailla tsaarinajan pogromeissa kuin kommunismissa ja putinismissa. Grayltä tulee yksi näkemys Venäjän arvoitukseen.
Kiinan nykyinen johto tuntee paitsi kungfutselaiset myös länsimaiset filosofit ja kirjailijat. Todellisuus 2020-luvulla on käsittämätön, muttei ennustamaton eikä ennalta-aavistamaton. Ei niin hullua utopiaa tai dystopiaa, etteikö sitä joku olisi pannut paperille jo aikoja sitten. George Orwell, Aldous Huxley ja monet muut todentuvat suljettujen silmiemme edessä.
Isoveli kasvaa yliluonnollisiin mutta todellisiin jättimittoihin uudessa uljaassa digimaailmassa. Kasvojentunnistusteknologian mahdollisuudet ovat rajattomat. Tarkkailu ulottuu joka hetki tehtaisiin, konttoreihin, pakkotyölaitoksiin, kouluihin, sairaaloihin ja hullujenhuoneisiin. Tottelevaiset ja kuuliaiset saavat palkkansa. Käytösrikkeistä taas kertyy miinuspisteitä. Huono luokitus haittaa matkustusta ja terveydenhuollon ja asunnon saantia. Onko tämä sata vuotta sitten kirjoitettua vaiko tulevaisuutta? Sekä että.
Venäjä ja Kiina ovat itsevarmoja ja voimansa tunnossa. Niillä ei ole mitään syytä kunnioittaa entisten mahtien ponnettomia aatteita. Liberaali demokratia hoippuu hautaan. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys on köykäinen opinkappale. Lieneekö Länsi-Eurooppa jo mennyttä kalua? Ja onko kivoja Leviathaneita enää olemassa missään?
Varmaan suomalainen uskoo nauttivansa sellaisen varjeluksesta, mutta Grayn lukeminen horjuttaa uskoa. Sortajaa on monen sorttista. Totalitaarisuudella on tunnistamattomatkin kasvot. Minkä valtio jättää vapaaksi, sen vangitsee uudenlainen informaatioympäristö. Kielenkäytön kontrolli, väärinajattelijoiden sulkeminen julkisesta tilasta, tieteen ja taiteen arviointi pelkästään ideologisella tarkoituksenmukaisuudella...
Tätä tapahtuu liberalismin rauniolla 2020-luvulla.
Gray ei paljon perusta länsimaisen arvopohjan viimeisistä paalutuksista. Eliittien liikatuotanto lisää tyytymättömien viisastelijoiden määrää. Älymystö ei enää rakenna isänmaitaan, pikemmin syövyttää. Woken kaltaiset korvikeuskonnot leviävät, kun kristinusko tekee kuolemaa. Tavallinen ihminen ei jaksa ajatella omin aivoin eikä kestä tiedon kirkasta valoa, siksi hän pakenee pimeyteen, vaikkapa somen keinoelämään. Luulemme olevamme itsellisiä ja vapaita kuin taivaan linnut. Tosiasiassa meitä alistavat ja paapovat uudet Leviathanit.
Sivistysvaltiot estävät melko hyvin sisällissotia ja väkivaltarikoksia. Leviathanien keskinäiset koitokset ovat kuitenkin paisumassa apokalyptisiksi. Ihmiskuntaa uhkaavat ydinsota, ympäristön täystuho ja väestöräjähdys. Hämmästyttävästi Thomas Hobbes aavisti tämänkin, sata vuotta ennen kuin väestötiedettä oli keksittykään. ”Ja kun koko maailma on ahtautunut täyteen asukkaita, kaikista viimeinen apuneuvo on sota, joka tarjoaa jokaiselle voiton tai kuoleman.”
Esivanhempiamme pitivät kurissa hengellinen ja maallinen esivalta, uskonnon tabut, sääty-yhteiskunnan huoneentaulu ja raaka rikoslaki. Tänään ja huomenna sielumme vaeltaa digitaalisessa avovankilassa. Parahin lukija, kaltereiden välistä kannattaa katsoa aatehistoriaa. Uudet Leviathanit näyttää, mitä maailman mietteliäimmät humanistit tällä haavaa mietiskelevät.
Kirjoittaja on filosofian tohtori sekä Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Helsingin Yliopistossa.