Arto Luukkanen: Onko RKP:n perustajien rodullinen ajattelu nostettava esiin politiikassa?
Vuoden 2023 poliittista keskustelua piristi vaalien ja hallitusneuvottelujen jälkeen ns. kesäinen rasistikohu.
Olen pohtinut tämän artikkelin kirjoitusprosessin aikana ankarasti sitä, miten tulkita ja välittää objektiivisesti tulevaisuuden historioitsijoille ja tuleville sukupolville oman aikani henkeä ja keskusteluilmapiiriä.
Mikä oli kesän 2023 ”zeitgeist”?
Ehkä paras selitys on valtamedian luoma massahysteria. Toinen vaihtoehto on, että kyse oli silkasta syvätyperyydestä, joka yleensä sukeltaa esille kriisiaikoina kuten professori Timo Vihavainen on todennut?1 Miten muuten selittää rationaalisesti se noitavaino-ilmapiiri, joka vallitsi Suomessa vuoden 2023 kesäkuun 20 päivän jälkeen? Järjelliset argumentit eivät päde sen kesän poliittiseen hulluuteen.
Suomen historian suuri ”Salemin noitavaino”
Argumenttien epärationaalisuudella viittaan tässä tutkittuun massahysteriaan tapaukseen; Massachusetts’n noitaoikeudenkäyntiin vuodelta 1692 Salemissa.
Kesää 2023 voisi hyvin verrata siihen.
Lehdistö ja etenkin some räjähti täyteen salaliittoteorioita ja kiihkoa. Kesän aikana tosiaankin somessa keskusteltiin esimerkiksi siitä pitäisikö Suomeen luoda politiikkaan vihdoinkin ns. turvallinen tila? Pitäisikö viranomaisten kieltää väärää ajattelua tai cis-heteronormatiivisuutta, patriarkaalisuutta ja fasismia kannattavat tahot tai puolueet? Voiko meillä olla ns. rasisteja hallituksessa? Onko pesukarhu salainen fasistien/rasistien yhteysmerkki?
Länsimaisen ajattelun mukaan jokainen henkilö on itse vastuussa ajattelustaan ja tekemisistään - ei muusta. Nyt vuoden 2023 kesällä länsimaisen oikeusvaltion perusfakta heitettiin valtamedian toimesta romukoppaan.
Kesän 2023 korkeatasoisen keskustelun uhrina olivat uuden hallituksen uusi puolue: perussuomalaiset. Erityisesti suurten lehtien kesätoimittajat pyrkivät kilvan tuomaroimaan sitä ovatko perussuomalaiset rasisteja tai fasisteja? Pitäisikö perussuomalaiset canceloida2 politiikasta sillä perusteella, että he ovat ”rakenteellisia rasisteja” tai rasisteja/fasisteja - an sich”?
Kyseinen ongelmatiikka nousi esille Orpo-Purra hallituksen nimittämisen yhteydessä 20.6.2023. Hallitusohjelman esittelyn jälkeen valtamedia aloitti kirjoittelun, jossa ministeriksi nimitetyn Vilhelm Junnilan kirjoituksia alettiin tutkia ja tuomita rasistisiksi.
Kun Junnila oli eronnut, lähti valtamedia uudelleen laukalle ja rupesi tutkimaan ministeri Riikka Purran nuorena kirjoittamia nettikommentteja. Molemmissa tapauksissa ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP-SFP) linja oli moraalisen tuomitseva.
Puolueen johtopäätöksenä oli se, että rasismi on RKP:lle vierasta eikä sovi suomalaiseen yhteiskuntaan.3 Hallituksen oli RKP:n vaatimuksesta tehtävä pitkiä kotiläksyjä ja taisteltava rasismia vastaan; syyskuussa 2023 se antoi rasisminvastaisen tiedonannon.4
Rasismi ja menneisyydenhallinta
Kansainvälisellä tasolla keskustelu rasismista on ankkuroitunut ns. woke-ajatteluun, joka lähtee historian vääryyksien tunnustamisesta. Se antaa moraalisen oikeuden suunnata ”puhe- ja etuoikeus” sorretuille vähemmistöille ja hiljentää väärinajattelevat. Siihen liittyvä moraalinen ylemmyys antaa myös mahdollisuuden “kankeloida” joku yksityinen ihmisen tai organisaatio. Valitusoikeutta ei ole.5
Tiivistettynä: intersektionaalisen woke-ajattelua perustuu historian voimakkaaseen uudelleentulkintaan. Se asettaa menneisyyden oman ideologisen puntarinsa alle. Kuten aikoinaan marxismi-leninismi Neuvostoliitossa, intersektionaalinen woke-ajattelu tulkitsee historiaa oman ideologiansa mukaan ja asettuu historian yläpuolelle. Neuvostoliitossa NKP lähti siitä, että historian voimat vievät kohti kommunismia ja sitä vastustavat tahot toimivat itseasiassa kehitystä vastaan.
Tämä sama ajatuskulku toistuu woke-ideologiassa. Moraalisen ylemmyyden toteaminen antaa entisille vähemmistöille ja heidän itse itsensä valitsemille johtajille henkisen auktoriteetin ja vallan ratkaista poliittisen diskurssin sanat ja sisällön. Näin oli myös Neuvostoliitossa: historiallinen materialismi antoi mahdollisuuden tulkita todellisuutta ja NKP:n keskuskomitean ”yleislinja” antoi mahdollisuuden suoltaa erehtymättömiä lausuntoja ja tuomioita ihmisistä ja ilmiöistä.
Aivan kuten NL:ssa agitoitiin marxismi-leninismiä, niin myös woke-ajattelussa pidetään tärkeänä sitä, että oikeaoppisuutta pitää agitoida jatkuvasti. Nykyisen woke-kulttuurin perustana oleva DEI-ajattelu ja koulutus, (englannin sanoista Diversity & Equality and Inclusion, suomeksi monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja inkluusio)6, varmistaa, että koulutuksen saanut ymmärtää oman ryhmänsä etuoikeudet, niiden representaatiot sekä ymmärtää omaavansa tiedostamattomia ennakkoluuloja. Koulutuksessa ei ole kyse pelkästä tiedon siirtämisestä vaan ideologian syöttämisestä: kuten koulutuksissa suoraan myönnetään, kyse on ”DEI-työstä” ja elämäntavan muutoksesta.
” Yksittäiset tilaisuudet ja koulutukset ovat ajan ja resurssien tuhlaamista, jos oppeja ei tietoisesti ja systemaattisesti jalkauteta käytäntöihin…”7
” DEI-työssä on erityisen tärkeää ymmärtää, että kyseessä on pitkäaikainen muutosprosessi, jota ei ratkaista ainoastaan yksittäisillä toimenpiteillä. Näin ollen DEI-työn tulee olla pitkäjänteistä, systemaattista ja mitattavaa…”8
Lyhyesti: Intersektionaalinen woke-ajattelu kiistää ilmaisunvapauden vääriltä ihmisiltä tai organisaatioilta. Se merkitsee sen oman päämäärän mukaan saavutettua täydellistä puheoikeutta sorretuille vähemmistöille.9 On hiljennettävä ne, jotka ovat harjoittaneet sortoa menneisyydessä. Entisille sorretuille vähemmistöille on luotava ”turvallinen tila” ja julkisuudessa on aloitettava ns. sensitiivisyyskoulutus, jolla estetään ”vihapuheen levittäminen”.
Woke-ideologia valtasi 10 vuotta sitten keskustelu-ilmapiirin USA:ssa, jonka jälkeen se myös livahti Suomeen. USA:ssa erityisesti valkoinen syyllisyys on ollut erityisen käyttökelpoinen argumentti mantereen liberaalien käymässä poliittisessa keskustelussa. Syyllisyydestä pitää päästä eroon ja siksi DEI-koulutuksesta on tullut suuri rahasampo järjestävillä tahoille. Kukaan ei halua olla cis-normatiivinen tai edustaa vanhaa patriarkaalisuutta.
Koulutuksen seurauksena woken apostolit, ns. antirasistit ovat vaatineet omia pelisääntöjään menneisyyden vääryyksien ja siitä seuraavan moraalisen syyllisyyden määrittelyssä. Kansankunnan historia ja menneisyys pitää ”canceloida”; väärien ihmisten patsaat on kaadettava ja patriarkaalisuuden muistomerkit hävitettävä. Politiikassa väärinajattelevat pitää poissulkea keskustelusta ja samalla myös poliittisesta elämästä (calling out). Kovista puheista on tullut armotonta poliittista toimintaa. Se on ollut myös hyvin käyttökelpoista jos halutaan sulkea pois väärin ajattelevia puolueita tai ryhmiä. Tässä takana on samaa kiihkoa kuin Thomas Műntzer kirjeessään Allstedt’in asukkaille.
”… Niin kauan kuin jumalattomat elävät, sinun ei ole mahdollista olla tyhjillään inhimillisestä pelosta. Sinulle ei voi kertoa Jumalasta sellaisena niin kauan kuin he hallitsevat sinua…”10
Rotuajattelu Suomessa – ruotsinkielinen rotu vs. mongolit
Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan: ”kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään”.
Entä mitä tapahtuu, jos woke-ideologiaa sovelletaan Suomen tilanteeseen? Entä jos käydään tutkimaan maamme historiaa, niin onko silloin otettava esille se rooli, joka SFP:n/RKP:n perustajilla oli suomenkielisiä kohtaan. Olivatko he rasisteja? Sisälsikö heidän ajattelunsa rotuajattelua ja alempien rotujen vähättelyä? Entä nyt – jatkuuko tämä ajattelu ”hiljaisena tietona”? Onko meillä Suomessa vielä historiallisia jäänteitä rasismista, joita ei haluta myöntää?
Jos 15 vuotta sitten kirjoitettuja kirjoituksia voidaan tutkia, niin miksei sitten sitä mitä tapahtui 150 vuotta sitten ja 600 vuotta Ruotsin miehityksen ajan. Jos valtamedia pitää menneisyyden tapahtumia todistusaineistona nyt vallitsevasta rasistisesta ajattelusta tai jonkun puolueen oikeudesta osallistua hallitukseen, niin miksi ei käydä läpi ruotsalaisen kansanpuolueen perustajien käsityksiä suomalaisista?
Johtaako se siihen, että jonkun tahon pitäisi myöntää syyllisyys ja sen pitää sanoutua irti Ruotsin harjoittamasta yli 600 vuotta pitkästä kolonialismista? Voiko yli 100 vuotta vanhaa rasistista ideologiaa pitää asiana, joka pitäisi pyyhkiä villaisella? Eikö menneisyyteen ulottuva politiikan hallinta merkitse sitä, että kaikkea voidaan tutkia? Ja ennen kaikkea: onko meillä poliittisia luurankoja kaapeissa vai onko meillä peräti rasistisia kaappeja varjoissa?
Edelleen, langettaako rodullistaminen syyllisyyden taakan jollekin puolueelle? Tai onko meillä kuten woke-ideologistit Suomessa ns. ”valkoisten etuoikeuksia” ts. joku kansanryhmä, joka on historiassamme saanut perustelemattomia etuoikeuksia esim. koulutuksessa, poliittisessa järjestelmässä. Onko meillä suomalaisessa yhteiskunnassa ”näkymättömiä ja ei itse ansaittuja selkäreppuja” joita käytetään mutta joita ei ymmärretä.11 Ja mikä pahinta – joista ei voi puhua mitään?
Kun pesukarhusta tuli massahysterian symboli
Nostan tässä esille kesällä 2023 SuomiAreenassa 29.6. 2023 pidetyn MTV3:n aamuohjelmassa pidetyn keskustelun, jossa mukana olivat minun lisäkseni Merja Kyllönen ja eräs RKP:n edustaja. Sain silloin hämmästyksekseni kuulla, että mäyrä ja pesukarhu ovat natsisymboleja. En tiennyt tätä. Jäin miettimään. Oliko hakaristilipussa mäyrän kuva? Vai pesukarhun? Esiintyikö Adolf Hitler kuten Bondin konna ”Ernst Stvaro Blofeldt” mäyrä sylissä? Tykkäsikö natsit ja SS-miehet mäyräeläimistä? Entäs myyristä? Mistä ihmeestä tämä termi on tullut? Mistä Merja tiesi asian ja minä en? Huvittavinta tässä oli se, että Merja Kyllönen edusti tässä keskustelussa ideologiaa, joka oli Stephne Courtois’n mukaan syypää yli 100 miljoonan ihmisen ennenaikaiseen kuolemaan (Le Livre noir du communisme. Crimes, terreur, répression). RKP:n edustajan mukaan Freudenthalista puhuminen oli täysin sopimatonta tässä yhteydessä.
”Ihan sopimatonta”.
Käsitin tässä konkreettisesti sen, että tässä keskustelussa ei ollut kyse fasismin tai rasismin vastaisuudesta vaan poliittisesta ajojahdista. Koko kesän rasistijahti oli puhdasta mielivaltaa.
Kuten tiedetään, fasismin tarkoituksena on oikeusvaltion hävittäminen. Fasistien suurin haave oli, että ”todellisuus on sellainen kuin me haluamme sen olevan”. Kesän rasisti-sirkuksessa tapahtui sama asia.
Kyse oli myös hyökkäyksestä väärin äänestäneitä ihmisiä vastaan. Kuten Bertold Brech totesi kerran:
”Kansa on menettänyt hallituksen luottamuksen. Eikö olisi sittenkin helpompaa, että hallitus hajottaisi kansan ja valitsisi tilalle uuden?”12
Freudenthal’in reppu RKP:n selässä – asiasta ei saa keskustella
Käsittelen tässä lyhyesti RKP:n erään tärkeä ideologin ja ajattelijan Axel Olof Freudenthal’in (1836 – 1911) ajattelua ja sitä jatkuuko rodullistaminen vielä suomenruotsalaisten omassa puolueessa RKP:ssä tai muussa ruotsinsuomalaisessa ajattelussa.13
Kysymyksiä on monia. Onko suomenruotsalainen väestö tai sen tutkijat tai poliitikot ikinä harjoittaneet itsekritiikkiä omaa rotuajatteluaan kohtaan? Woke-ajattelun mukaan tällaisesta toiminnasta pitäisi seurata anteeksipyyntö ja se, että heillä ei olisi mahdollisuutta osallistua keskusteluun (cancel-out). Olen tutkinut kovasti ruotsinsuomalaisten Freudenthalia käsitteleviä artikkeleita mutta en ole löytänyt yhtään kriittistä sanaa hänestä.14
Kolonialismin tutkimuksessa ja woke-ideologiassa on kuitenkin selvää, että rotuoppien harrastaminen ja usko jonkun rodun alempiarvoisuuteen on sellainen asia, johon pitäisi puuttua ja josta ko. ideologian perillisten pitäisi sanoutua irti. Päinvastoin: Helsingin yliopisto on tehnyt hänestä erään tärkeän humanistin eikä hänen virallisessa esittelyssä rotuopeistaan puhuta mitään.15
On täysin selvää, että Freudenthalin käsitykset suomalaisista ja Suomen ruotsalaisista perustuivat siihen, että suomenkielinen väestö oli oma alempi rotunsa, joka kuului ns. tsuudilaiseen roturyhmään kun taas Suomen ruotsinkieliset kuuluivat germaaniseen roturyhmään.
Freudenthal’in ajatuksen pohjalla oli mitä ilmeisimmin sen aikainen rotuoppi, jota perusteltiin kallojen muodoilla (freneologia). Sen perustaja saksalainen Franz Joseph Gall sai mainetta 1800-luvun alkupuoliskolla omilla tutkimuksillaan, joissa ylimmäksi älyllisyyden ja henkisten kykyjen edustajaksi tulivat germaaniset kansat. Ruotsissa tätä ajattelutapaa edusti Gustaf Retzius (1842-1919), joka uskoi, että germaaniset kansat ja erityisesti ruotsalaiset olivat säilyttäneet rotupuhtauden kautta henkisen ylemmyyden.
Retzius kävi vuonna 1873 tekemässä tutkimusretken Suomeen voidakseen todistaa, että suomalaiset kuuluivat ”mongoloidiseen rotuun”. Retkellä ryöstettiin suomalaisten pääkalloja ja vietiin ne Ruotsiin tarkempia tutkimuksia varten.
Freudenthalin varsinaiset tieteelliset tutkimukset käsittelivät Viron ruotsalaismurteita, mutta poliittisessa toiminnassaan hän oli äärikansallisen svekomaanisen liikkeen edustaja. On selvää, että tässä mielessä hän oli myös RKP:n henkinen isä kun kyseinen puolue perustettiin 1880-luvulla, joka sen ajan säätyvaltiopäivillä piti itsellänsä poliittista valtaa.
Puolueen synnyttämisessä liittyneessä keskustelussa Freudenthal’n argumentit pätivät. Keskustelu suomalaisten kulttuurisesta alemmuudesta oli ruotsinkielisten svekomaanien yritys turhentaa suomalais-kansallisen liikkeen syntyminen. Se oli suomalaistamisvaatimusten vasta-argumentti.
Freudenthal ja Uusmaalaisen osakunnan ylläpitämässä keskustelussa painotettiin sitä, että ruotsalainen kansallisuus on tullut Suomeen manner-Ruotsista ja Gotlannista valtiaskansana. Heidän historiallinen roolinsa oli ollut syventää yhteyttä Ruotsin kuningaskuntaan ja tuoda korkeampaa kulttuuria alempien suomalaisten keskuuteen.
Suomalaiset olivat hänen mukaansa osa ns. turaanista alkuperää, jolla ei ole erityisiä luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla. Heillä ei ollut kansallisuutena mitään kykyä oman kansallisuuden tai valtiollisuuden kehittämiseen. Ainoastaan unkarilaiset olivat siihen kyenneet mutta hekin germaanisten kansojen avustuksella. Suomalaisten aloitekyvyttömyys liittyi siihen, että suomalainen rotu ei ollut älykästä ja sopi ainoastaan maanviljelykseen ja raskaisiin töihin.16
Miksi Freudenthal oli rasisti?
Mitkä ovat hänen rasistisen diskurssinsa argumentteja?
Freudenthalin mukaan suomalaisten puhuma suomen kieli teki heistä alemman rodun.
Kyseinen Axel Freudenthal oli Ruotsista Suomeen muuttaneen isän lapsi, siis ensimmäisen polven Suomessa syntyneen maahanmuuttajaisän lapsi. Freudenthal keksi, että maassa, jonne isä oli muuttanut, eli ruotsalaisia alempiarvoinen rotu, maan enemmistö eli suomenkieliset.
Hänen rotupoliittinen ohjelmansa on hyvin karu:
- rodun määrittää kieli, ruotsinkieliset ovat Suomessa germaaneina kulttuuria luova ylempi rotu, suomenkieliset alempi rotu.
- suomalaisugrit eivät ole koskaan pystyneet luomaan kulttuuria, poikkeuksena ehkä unkarilaiset.
- suomenkieliset ovat pitkäselkäisiä ja lyhytjalkaisia soveltuen näin parhaimmillaan maanviljelystöihin.
- jos suomenkieliset kuolisivat sukupuuttoon, ihmiskunnan suojelusenkeli ei tätä itkisi heidän haudallaan.
Freudenthalin nimissä jaettua RKP:n kulttuuripalkintoa on jaettu vielä 2000-luvulla ja sen sai mm. Tarja Halonen.
Kun Freudenthalin rasismia nostettiin esille, 2013 eli vain 10 vuotta sitten, yllämainittu RKP:n tiedottaja totesi, että kulttuuripalkinnon jakamisesta tai jakamatta jättämisestä ei ole tehty päätöstä. Enäähän sitä ei jaeta Freudenthalin nimissä, mutta kovin pitkään näin tehtiin.
Kysymys on tietenkin tämä: jos sovelletaan woke-ajattelu niin kuka tai mikä puolue Suomessa on oikeasti kannattanut rasismia tai kunnioittanut rasististen näkemysten esittäjää hänen mukaansa nimetyllä kulttuuripalkinnolla ihan viime vuosiin saakka? Ja ihan suomenkielisetkin ovat tyytyväisinä ottaneet tämän "kulttuuripalkinnon" vastaan heitä alempana rotuna pitäneen maahanmuuttajataustaisen ruotsalaisen nimissä. Onko siis niin, että rasismia ei ole ollut vai että suomenkielisten nimeäminen alempiarvoiseksi "roduksi" on ollut näille palkinnonsaajille hyväksyttävää?
Historiallisena taustana Freudenthalin näkemyksille oli luonnollisesti 1800-luvun niin kutsuttu skandinavismi, jolla oli myös poliittisia tavoitteita. Skandinavistit halusivat liittää Suomen takaisin Ruotsiin) samaan aikaan kun Freudenthal julisti protofasistisesti germaanisen rodun ylivaltaa, mihin valtapiiriin kuuluivat siis määritelmällisesti ruotsinkieliset Suomessa.
Lyhyesti: RKP:n kulttuuripalkinto nimettiin tämän rasisti-Freudenthalin mukaan, joka ajatteli että paremman tai huonomman "rodun" määritteli ihmisten äidinkieli. Ajatushan oli itsessään järjetön - varsinkin maassa, jossa opintielle lähteminen edellytti ruotsinkielistymistä (esim. Cygneusten ym. suku), kun suomenkielistä koulutietä ei ennen Jyväskylän lyseon perustamista ollut olemassa.
Se ruotsinkielinen vähemmistö, joka meillä elää yhdessä suomalaisten kanssa ovat alunperin suomalaisten säätyläisten ja korkeamman sosiaaliluokkien jälkeläisiä, jotka 1600-luvulla halusivat vaihtaa omaa identiteettiään ja ottivat itselleen joko latinankielisen (Alopeus – Kettunen) tai ruotsinkielisen nimen ts. he ruotsalaistuivat.
Valitettavinta tässä kaikessa on se, että RKP ei ole koskaan halunnut keskustella kriittisesti omasta menneisyydestään; omasta henkisestä isästään Freudenthalista rasistina. Nyt siihen viittaaminen on ”sopimatonta” eikä siitä saa puhua.
RKP:n kyvyttömyys tähän keskusteluun on tietysti korostunut vuoden 2023 ”rasistigaten” aikana eikä se suin surminkaan ole halunnut kertoa omasta historiastaan, joka perustuu rotuoppeihin.
Se ei ole koskaan pyytänyt anteeksi suomenkielisten ja suomalaisten sortoa tai väheksymistä. Jos Suomi tosiaan seuraisi orjallisesti intersektionaalista woke-ideologiaa, niin silloinhan pitäisi loogisesti puuttua tähän RKP:n ja ruotsikielisen vähemmistön harjoittamaan sortoon historiassa. Jos seurattaisiin intersektionaalista woke-ajattelua niin silloinhan RKP pitäisi kieltää osallisuudesta rasismiin? Olisiko se oikeaa woke-ajattelua?
Runebergin patsaita ei ole kuitenkaan kaadettu. Suomalaiset ovat tähän saakka olleet hyvin sopuisaa ja yhteistyöhalusta kansaa.
Vuonna 2023 RKP unohti, että se asuu lasitalossa. Ruotsinkieliset ovat voineet hallituksessa harrastaa poliittista moraaliposeerausta, fariselaisuutta, äänestää hallitusta vastaan missä he itse istuvat. Menneisyyden haamut on unohdettu pois. Freudenthal ja hänen rasistimaineensa on pyyhitty pois. Se on ollut kuin häpeällinen perhesalaisuus, joka kyllä tiedetään mutta siitä ei uskalleta puhua.
Kuten Pyhä Kirja toteaa: ”älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan”.
Arto Luukkanen
post scriptum
Vuoden 2024 kesällä puhuttiin ”Ylegate” skandaalista. Näyttää siltä, että Ylessä on viime vuosina on harrastettu rodullistamiseen perustuvaa sisäistä koulutusta”. Kyse oli ns. monimuotoisuuskoulutuksesta eli DEI-koulutuksesta , jolla toimittajat haluttiin tehdä sensitiivisiksi esimerkiksi erilaisille etnisyyksille ja vähemmistöille. Asia paljastui toimittaja Sanna Ukkolalle.
Esimerkiksi toimittajien tekemistä haastateltavista määriteltiin palkanlisien saamiseksi ”etnisyys”. Vastausmahdollisuudet olivat ”S” – kantasuomalainen, ”SR – suomenruotsalainen” tai ”M” – muu etnisyys. Kyse näyttää olevan jonkinlaisesta modernista apartheidista tai freologiasta, jossa selvitetään sitä kuka on ”etuoikeutettu” ja mikä pahinta: siinä halutaan ohjata toimittajien työtä niin, että journalistiset periaatteet voidaan unohtaa.
Rodullistamista tai jonkun rodun nostaminen toisen yläpuolelle on yleensä pidetty rasismin tuntomerkkinä mutta Suomen nykyisessä mielipide-ilmastossa ja woke-kulttuurissa asiat ovat toisin.
Kyse näyttää olevan ns. etuoikeuksien tasaamisesta. Tämän modernin käsityskannan mukaan journalismissa ja politiikassa pitää harjoittaa ns. positiivista diskriminaatiota. Positiivinen diskriminaatio eli myönteinen erityiskohtelu tarkoittaa jonkun tietyn ryhmän aseman ja olosuhteiden parantamista tarpeen vaatimalla tavalla – niin, että syntyy tasapaino, jota vielä täydennetään ns. ”sensitiivisyyskoulutuksella”. Jota taas ei määritellä tarkemmin.
Tämä kaikki veronmaksajien rahoilla.
“To cancel is to withdraw public support on social media, to threaten economic boycotts, or to not promote the work of public figures or organisations in response to unacceptable opinions and behaviour. A simple accusation of racism, sexism, homophobia, anti-Muslim bias or lack of support for BLM, regardless of its veracity, is basis enough to call for boycotting or shaming (public shaming) or even ostracising anyone who disagrees with the identity politics of the woke generation…” Kt. Sonsoles Madrid Gil: “Woke culture and the history of America: From colonisation to depersonalisation, Church, Communication and Culture”. https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/23753234.2023.2174890.
https://sfp.fi/artiklar/rasismen-ska-bort/. Tästä lainaus: ”Det som föreföll som en stundvis hopplös situation, har landat i att samtliga ministrar i regeringen tar avstånd från alla former av rasism och lovar jobba aktivt för att främja jämlikhet och icke-diskriminering såväl nationellt som internationellt. Arbetet mot rasism och diskriminering effektiveras, och det är mycket viktigt”. Kt. myös https://sfp.fi/artiklar/rasismen-ar-ett-problem-i-vart-samhalle/. ” Den största och mest utbredda rasismen idag är kulturrasism, inte den biologiskt baserade rasismen”.
“…Cancel culture is radical, it selects its victims and criticises them mercilessly. It is unforgiving; anyone who enters its sphere is permanently cancelled and stripped of credibility sine fine…”: Sonsoles Madrid Gil. https://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/23753234.2023.2174890
Hyvä ja perusteellinen selvitys: Ari Helo: Intersektionaalista vai ”valkoista” ylivaltaa? Syrjäytymiskeskustelun vääristymät Suomessa ja Yhdysvalloissa. Suomalainen metodologiayhdistys /Finnish Methodology Society. Helsinki, 2023. – Toimituksen lisäys: kirja on myös maksutta ladattavissa Finnish Methodology Societyn verkkosivuilta: https://drive.google.com/file/d/1-Gw6MiIzU_17EXGMRN3DwWJn4Jg4TAQ8/view
Peggy Macintosh, “Unpacking the Invisible Knapsack.” excerpted from Working Paper #189 White Privilege and Male Privilege a Personal Account of Coming to See, Correspondences through Work in Women’s Studies. Wellesley, MA: Wellesley College Center for the Study of Women, 1989.
Alkuperäinen saksankielinen sitaatti kuuluu: Das Volk hat das Vertrauen der Regierung verscherzt. Wäre es da nicht doch einfacher, die Regierung löste das Volk auf und wählte ein anderes? – suomennos on toimituksen lisäämä.
Toivo Nygård: Suomalainen äärioikeisto maailmansotien välillä. Ideologiset juuret, järjestöllinen perusta ja toimintamuodot. 1982. Studia Historica Jyväskylaensia, No. 25. Tässä tutkimuksessa Freudenthal sijoitetaan äärioikeiston joukkoon.
Eräs harvoista RKP:n puolustuspuheenvuoroista on Marcus Hagström’in puheenvuoro Ylellä. Hänen mukaansa ”de tankarna och resonemangen platsar inte mera i dagens värld”. Argumentti on hyvä mutta ongelma on siinä, että sen perusteella RKP:lla ei ole ns. moraalista ylemmyyttä tehdä moraalisia tuomintoja tuomitsematta samalla sen omaa historiaa. "Vi delar inte ut medaljer för rasism". https://yle.fi/a/7-589284
Kt. Tarja-Liisa Luukkanen: B.O. Lille ja kirkkohistorian alkuvaiheet Aleksanterin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Historiallisia tutkimuksia 207. SKS. Helsinki. s. 138, 174.